Muutaman kuukauden mittainen hoitovapaa päättyy tämän viikon lopussa, kerrankin sain ajan kanssa tehdä pihahommia. Heinäkuun lopulta asti joka päivä vähän jotain, lastenhoidon ja kotitöiden lomassa. Ongelma on vain siinä että kun odotan sitä kuningasajatusta miten jonkun jutun hoidan, ehtii kärsivällisyys kadota välillä ja alan touhuamaan vailla selkeää suunnitelmaa ja toivon että unelma-ajatus tupsahtaa jostain. Niin kävi menneenäkin kesänä useamman kerran, ja aina ne tekemiset johonkin johtivat, osa onnistui jopa hyvinkin. Tämän syksyn viimeinen touhuhetki oli kadottaa kasvimaa ja tehdä jotain mukavan näköistä tilalle. Minun on vain mahdottoman vaikea suunnitella jos pohjalla on jo jotain, pitäisi aina aloittaa tyhjältä pöydältä niin ajatukset surraisivat luovemmin. Kasvimaa kadotettiin siirtämällä rajakivet kasoihin ja kääntämällä maat muutamaksi isoksi kasaksi, kun kiviä on kohtalaisen runsaasti jo tällä puolen tonttia, piti niille keksiä uutta paikkaa jostain läheltä. Perennapenkkien loppuviimeistely jää ensi kevääseen, jospa talven aikana saisin jonkun hyvän idean kuinka jatkaa...Alimpana kuvana lähtötilanne viikon takaa.
Kiitos S&T jämälaatoista, niille löytyi lopulta hyvä paikka nurmikon rajalle.
En voi muuta kuin ihailla sinun tarmoa ja jaksamista pihan laitossa! Valtavan työn olette tehneet tänä kesänä, ja tulos on aivan upea. Minulla ei tunnu lötyvän aikaa eikä edes innostusta pihatöihin, kuten olet varmaan huomannutkin tästä ohiajaessasi. :/
VastaaPoista