Valkea maa

Kaikille isille

Tervetuloa talvi

Vapaapäivänä on valmistauduttu talveen. Fiilistelin ja varustauduin lakeuden tuuliin toppatakilla ja pipolla, oli vähän liikaa, sen verran kovalla sykkeellä touhusin muutaman tunnin. Kanttasin istutusalueiden reunoja, kitkin rikkaruohoja ja tuskailin heinätursakkeiden kanssa, moottorisahaa olisi melkei tarvittu, tosi tiukkaan olivat itsensä saattaneet tyrnipensaiden juurille. Räystäiden tyhjennys on aloitettu, kompostorit kertaalleen  osittain tyhjennetty,  vesiallas on vielä tyhjentämättä ja onhan tuota muutakin mutta olkoot tälle syksyä. Lumi voi tulla. Saunottu on vielä pihasaunassa, edelleen lämpenee vajaassa tunnissa löylykelpoiseksi vaikka seinähirret alkaneet jo viilentyä. Mukava seurata mihin saakka vuotta tunnelmasauna palvelee.

Syystuulia

Yläkuvat elosyyskuun vaihteesta. Kivimuurin tekele tällä hetkellä. Sataa sataa  ropisee, laastin levitys ei etene;-)

Vapaa

Istun keittiössä kahvikuppi kädessä ja katselen ulos. Linnut ovat kokoontuneet. Pihapuissa on kymmeniä lintuja, eivät pysy hetkeäkään paikoillaan, on vaikea erottaa lajeja. Erotan ainakin punarintoja, västäräkkejä, keltasirkkuja, talitiaisia ja peippoja. Tytär julisti alkuviikosta olevansa pölypeippo kun oli ensin vetänyt vyötärönsä ympärille pakkauskuplamuovista hameen:-) Kohta piha hiljenee, ja linnut lähtevät vapaina lentoon kohti parempaa ja lämpimämpää. Syksy on saapunut ja pihatyöt etenevät hiljalleen, en jaksaisi enää. Odottelen syyskuun lomaviikkoa, jospa virta siihen mennessä palaisi.

Akvaario

Tänään oli varaston siivouspäivä. Mistä näitä tavaroita tulee... Kun jostain on maksanut sitä jemmaa pahan päivän varalle. Olisi ollut kovasti tarvetta rakennustavaroiden kierrätyskeskukselle, otin selvää lähimmästä paikasta, matkaa yli 100km.  Oli liian kaukana. Kuomuperäkärry täyttyi ääriään myöten, osa tavaroista nousi vintille, osan koti piti luovasti ratkaista. Luovan kodin löysi pihatuvan valmispiipun palat, olkoot kukkien koti ensi kesänä. upposivat multaan. Tytärkin löysi luovuutensa, ja teki kaipaamansa akvaarion.

Kaunotar

Ensi kertaa meidän pihalla tämä kaunotar. Samaan aikaan tämän kesän ensimmäinen suruvaippa liihotteli ohi ja muistutti surun sumusta joka pitkään kulki rinnallani, erityisesti menneen kevään ja kesän. Rakas ystäväni menehtyi sairauteensa kesälomallani, onneksi on puutarha jonne saan ikävääni purettua. Hautavihkoon valitsin valkoisia ruusuja, niitä tahdon vielä pihalleni muistoksi pitkästä ystävyydestä. Surusta huolimatta elämä on kaunis, niinkuin neitoperhokin.

Suoja

Sauna on ollut juhannusaatosta käytössä. Kiukaan suojaukset näyttävät lopullisinä tällaisilta. Kaksinkertaiset lujalevyt, ilmaraot joka suuntaan, metalliholkit ilmarakoja varmistamassa ovat 3senttiset. Suojaetäisyys lauteisiin varmistettiin kivipaadella. Koska saunomme hirsisaunassa, osattiin huomioida hirren eläminen ja katon suojalevy asennettiin sellaisen välimatkan päähän seinän lujalevyistä että pieni painuminen ei aiheuta katastrofia;-) Oven sisäkarmit kuumenevat saunoessa jonkin verran mutta eivät ole tummuneet ollenkaan. Jos työskenneltäisiin uudellen Kontion Kaislan pohjapiirusten kanssa niin suurentaisin saunaa entisestään. Tässä muokatussa mallissamme levensimme kurkihirren molemmin puolin mallia +50cm (1m yhteensä), muistelen että lisälevennys ei olisi ollut enää mahdollista, mutta sitten varmaan pituuteen olisin ottanut lisää, ei olisi niin senttipeliä noiden saunan suojaetäisyyksien kanssa.
Sauna lämpenee noin kolmessa vartissa ja siinä vaiheessa kun pitäisi veden kanssa läträtä niin vesisäiliön vesikin on ehtinyt lämmetä. Saunomisen alussa saa vesisäiliön vedestä raikkaat herätyssuihkut.

Kerrankin ajoissa

Sattui vapaapäivä hyvälle päivälle, ensimmäistä kertaa syksyn kukat hankittu ajoissa.

Kellarimuuri

Sovellan kellarin muurintekoa ihan omalla kaavalla, intuitiokaavalla. Onneksi naapurista löytyi suomentaja muusisäkille joka jäi muurarilta, se on kuulemma muurauslaastia. Mukavat nelisensataa kiloa jäljellä. Säkki rumentaa maiseman, eikä inahdakaan paikaltaan ennenkuin on reilusti vähentynyt. Yli kolmesataa kiloa pitäisi käyttää että jaksetaan kantaa latoon loput muusit talveksi. Jotta joskus päästään heittämään hyvästit säkille oli urakka aloitettava. Kehittelin kaavan jossa kellarin reunustalle keräsin ensin isoja kiviä ulkoreunaan, niiden taakse  sekamelska pikkukiviä, sepeliä ja laastia, väliin pari rautaputkea ja toiselle reunalle taas hiukan isompia kiviä. Laasti on sen verran työlästä käsitellä että poraan kiinnitetty laastivispilä tahtoo pyörityskierroksien jälkeen löystyä niin paljon että irtoaa. Hiukka hidastaa tekemistä kun jokaisen ämpärin sekoittamiseksi täytyy kiristellä vispilää useamman kerran. Mutta kun millään en haluaisi investoida tälle syksylle enempää, niin sinnittelen ja selviän.

Illan valossa

Tauteja ja sitkaita

Tähän kesään mennessä pihan asukeista vain marjapensaat ja omppupuut ovat saaneet tuta höttiäisten armeijan. Kuluvana kesänä tosi moni höttis on tehnyt pesänsä tontille. Isotöyhtöangervoja on istutettu neljä, yhdessä niistä viime kesänä muutamat lehdet jotenkin näivettyi ja mustui, mutta en löytänyt yhtään ahdistavaa elukkaa niistä. Tänä vuonna pensaista nousi vain yksi, muut kupsahti, tuollain vaan, hyvästejä eivät viime kesänä jättäneet, mistä sen nyt tietää mikä niillä mätti. Kaiken piti olla meidän välillä ihan ok. Eilen huomasin että alapellon koivuangervotkin ovat jotenkin oudot, toinen pensaista melkein kuollut, kuivat lehdet ja ihme seittihöttöä pitkin pensasta. Toisessakin pensaassa vähän alkua. Guuggeli on ihme keksintö, kirvojen lisäksi kasveja vissiin vaivaa punkki tai joku semmonen, ne tekee kuulemma seittiä. Mäntysuopaa, toluu ei mitään löytynyt kaapista, menee ensi viikolle ennenkuin pääsen käsiksi höttiäisiin. Onkohan mun pihassa jäljellä kohta enää mitään... Millaisiin ansoihin ne höttiäiset menisi, jos yön värkkäilis pikku kuoppia niille...
Tää toinen ei oo höttiäinen mutta höttiäiseen verrattava, ahdistusmäärältään siis. Peltokorte ei oo ikänä tullut aiemmin pihalle, en ole edes tiennyt sellaisesta mitään, ennenkuin tänä kesänä. Pihatuvan ympärillä, rajaojaa reunustaa pihlajat ja mökinangervot ja peltokortteet. Jostain ojan penkereeltä levisivät. Niillä on ihan tautiset juuret, vaikka puolen metrin (melkein) syvyydeltä kaivat juuret pois, niin se ei kortetta paljoa hetkauta, iskee vastaiskun ja päättää nousta oikein voimalla. Kun löytäis jonkun maanpeitekasvin joka päihittäis kortteen niin ostaisin syksyllä alemyynnistä tuon ojanvarren täyteen niitä.

Kantapään kautta

Ettei kesä olisi mennyt pelkässä mullan levityksessä ja rikkaruohoissa niin piti uurastaa vähän rakenteiden kanssa. Ikkunan vuorilaudat asennettiin joskus syksyllä, rakennustapaohjeessa mainittiin smyygilistojen käyttö tarvittaessa, ohjeisiin oli liitetty käsin piirretyt ohjekuvat. Sen mukaan muka tehtiin, mutta ei sitten tehtykään.
Keväällä ihmeteltiin miten ylä- ja reunasmyygilistojen väliin on syntynyt rako, painunut hirsi oli jossain kohtaa tehnyt tepposet. Ajateltiin että olkoot kesän katsotaan joskus myöhemmin. Sitten tulivat kimalaiset, yksi toisensa jälkeen löysivät mukavan pesän jostain sieltä syvältä, sinne niitä meni, surina vaan kuului. Hankittiin ampiaissuihketta ja kolmen päivän ajan suihkuteltiin. Lopulta pystyttiin irrotamaan listat ja tarkistamaan missä meni pieleen. Smyygilistat oli asennettu koko leveydeltään parin sentin matkalta ikkunakarmin päälle, ja kun hirsi sanoo rätätätä niin se alkaa vääntämään listaa joka ei elä sen kanssa samaa elämää. Kantapään kautta taas opittiin raksamiehen tavoille. Smyygi poistettiin ja sen leveydestä otettiin muutama sentti pois ja asennettiin uudelleen, nyt ikkunan yläosaan karmin eteen. Ja kesä voi jatkua., vaikka viilenee, ohitan olankohtautuksella ja odottelen uutta lämpöaaltoa. Kohta se tulee.

Kotilyhty

Syksyn hämärtyville illoille tehtiin lyhdylle koti.

Arska Aurinko

Kun tuota hommaa on kesäisin ihan kohtuudella, eikä oikein ole tahtonut selvitä ilman stressiäkään niistä. Aikaa saisi enemmän jäädä lasten kanssa touhuiluunkin. Miksihän perustelen... se on nyt siinä ja sillä selvä;-)
Että Arska tietäisi rajansa, valmisteltiin hiukan tuloa. Lyhyen lyhyeksi leikattuja käytäviä ja vihreää piuhaa, muutama tunti meni, lapsillekin löytyi sopivaa apuhommaa. Siinä se nyt on touhunnut alapihalla eilisestä ja näyttää oppineen pihan tavoille. Ja stressikin helpotti heti. Eilen käytiin isolla porukalla uimassa, koko ilta saunoen, syöden ja fiilistellen, kiitos naapurit seurasta. Aamulla vielä rullaluistelulenkki pojan kanssa, taukoa vaivaiset 9 vuotta ja hyvin meni. Suosittelen, näin alkutekijöiksi alapihan noin 2 000 neliötä, katsotaan lisätäänkö ensi kesänä yläpihaltakin nurmea Arskan syötäväksi.

Loman loppukiri

Rytökeskittymää on nyt katseltu kesästä 2005, ehkä olisi jo aika tehdä jotain, ja mikäs sen sopivampi aika touhuta kuin loman viimeiset päivät. Onpahan ainakin energiaa. Tosin, penkillä päiväkahvijätskejä syödessä, tuumasin että pitäisikö sittenkin vaihtaa sembrapensaiden paikkaa ja tehdä tilalle nuotio/muurikkapaikka. Mutta kun en keksinyt sembroille hyvää paikkaa, olkoot nyt sitten toistaiseksi tuossa. Vesiputki pitäisi vielä jotenkin maisemoida. Hmm...

Veden solinaa

Voi ihanuutta että sain hankittua veden tähän puutarhaan;-) Vaikkakin pienen mutta silti, niin mukava solina kuuluu pihatöitä tehdessä. Maahan upotetun vadin halkaisija on reilu 50 cm ja tilavuus 65l. Pumpun teho on 750l/h, ja suihkun korkeus on maksimissaan 40cm. Semmoinen sääntö on olemassa että vesiastian halkaisijan olisi hyvä olla tuplasti suihkun korkeuden verran ja se näyttää olevan hyvä ohje. Säädin vedentuloaukon puoleen väliin ja nyt suihkuava vesi laskeutuu kohtuudella astiaan, mutta ripsii vähän yli. Vettä saan näköjään silloin tällöin sen takia vähän lisätä. Kunhan nuo horsmat tuossa ympärillä vähän tuuheutuvat, ehkä ensi kesänä näyttää jo aika mukavalta;-)

Säilytyslaatikko tehtiin alunperin lasten pihaleluille, aika sujuvasti nappasin sen omaan käyttöön suodatinkankaille ja muille pikkuhässäköille. Puumaja on kärsinyt inflaation tänä kesänä, viime kesän ongelma oli kimalaisten pesä oviaukon vieressä paikassa jota ei päästy tuhoamaan. Jotenkin se jäi lapsilla päälle, ovat unohtaneet hyvän leikkipaikan ja rimpuilutelineet.

Maakellarin kiveys

Tyhjennys alkakoon. Muurarilta jäi talvella laastijauhetta vai mikä sen nimi nyt olikaan, kokeilen toimisiko se kellarin kivien sitomisessa. Kellarin oikeaan puoleen käytettiin s100 jauhetta useampi pussi ja siitä tehtiin maakosteaa betonia. Poran terän tilalle vaihdoin vispilän (ostin rautakaupasta), ja laastiämpäriin pohjalle hermokerros vettä, siihen päälle jauhetta ja vispilällä sekaisin.
Kellari edustan kiveys epäonnistui eka kerralla, jauhotin tuolla s100 jauheella kivien välit ja kastelin kastelukannulla päältä. Jauhe ei sitten kovettunut kuin pinnaltaan parin millin vahvuiseksi ja betonikerros on päältä nyt lähtenyt parin vuoden kuluessa. Viime vuonna edustan oikean puolen "lattian" tein uudelleen ja vähän oikeaoppisemmin, vasen puoli hoitukoon nyt.
Kellari on ihan kamalan tursakkeen näköinen, huh huh. Tarkoitus olisi  tehdä n. metrin korkuinen ja puolentoista metrin levyinen kiviaita joka tukee multakerrosta. Lisäksi kellarin edustanreunoille ylhäälle asti kivikuorrutuskaistale, saa nähdä miten se onnistuu. Harjateräksen sen vaatii kumminkin kivien ja laastin kaveriksi.

Maakellarin juurella on alppiruusuja jotka päällisin puolin selvisivät talvesta, mutta kukkineet eivät ollenkaan. Edeltävänä vuonna oli kyllä kukka-aiheet tulleet mutta ne eivät auenneet yhdessäkään pensaassa. Aika monta syytä voisi olla liian kuiva, tai liian pimeä. Tai talvi sitten kumminkin vei, mutta sitten se vei jo toisen kukinnan peräkkäin koska viime vuonnakaan ei kukkinut.Ympäristöpalvelulta tuli keväällä maa-aines purkit näytteenottoa varten valmiiksi, nappasin näytteen purkkiin. Toisen purkin otin marjamaalta herukkapensaiden juurelta, saavat nyt tutkia mikä mättää. Selviänkö ilman taimien vaihtoa. En jaksa enää saikata ja roikkua netissä etsimässä syitä, viime kesänä meni päivätolkulla aikaa kun yritin tihrustella kuvia ja vertailla oireita.

Asuntomessut

Oh dear, kipaisin päiväseltään junalla asuntomessuilla. Huokailututti ja välistä melkein itketytti, oli siellä muutamissa kodeissa niin mielettömän ihana tunnelma että oksat pois. Ihanat vesinäkymät, kiviaidat, tunnelmalliset terassit, istutukset. Muuttamatta täältä kodistani mihinkään, voisin hakea samaa tunnelmaa, kipaisemalla tuolla muutaman kilometrin päässä merenrannalla. Nappaisin pari hyvää merinäköalakuvaa, suurentamalla ne ikkunan kokoiseksi ja teippaamalla olohuoneen ikkunoihin, johan tulisi vesifiilistä, feikkiä, mutta silti;-)

Kuustoist euroo

Tästä se lähtee, suihkusysteemit, ämpäri on upotettu, kivipolku aluillaan, kasvejakin jo. Hyvässä vauhdissa vesiparatiisi. Totutellaan nyt ensin tyhjään ämpäriin. Katotaan sitten sitä rekvisiittaa.

Toisen kanssa synkkaa