Näkösuojaa

Muutimme tänne marraskuussa 2004. Kauan sitten, kesällä 2005, päätin että istutan ensin rajaojan pensaat, niiden kasvu mittaansa ottaa eniten aikaa. Nyt lännenheisiangervon latvat hipovat naisen päätä, ja norjanangervot ovat tuuheat ja reilun metriset. Kolmesta istutetusta pilvikirsikasta yksi piti uusia, ja kun en siihen viimeiseen istutettuun jaksanut kiinnittää huomiota muutamaan vuoteen, vasta viime kesänä huomasin että kasvoikin pituutensa leveyteen, jotenkin kummasti vääntynyt vaakatasoon. Nyt on sitten pilvikirsikan suoristajat olleet töissä syksystä saakka, läpi pitkän pakkastalven. Kyllä minä vielä vaakakasvun selätän.

Tyrnejä istutettiin kuusi, 2+4, tuo 2 menetti kaverinsa joten heitä on 1+4. Tuo 1 jota en koskaan muista kumpi se nyt oli, plussa vai nuoli ympyrässä, mies vai nainen, hede- vai emipensas. Kumminkin se 1 on kaikkein pienin pensas, ehkä 50 cm, mutta nytkin täynnänsä ruskeita niitä jotain jonka nimeä en sitäkään muista. Epätoivoista, joku muistisääntö pitäisi löytää noihin pensaan sukupuoliin. Ja marjojakin tullut joka vuosi jonkun verran, hilloketta teen. Piikit on tympeät, jossain lehdessä kerran luki että fiksut katkoo leikkureilla ne piikit, eivätpä häiritse. Eläkkeellä voisin ehtiä kokeilla. Parina viime vuotena on tavoitteena ollut putsata kahden pensaan aluset, piikkien takia ei niin kiva homma. Kuvassa lähimmäisen pensaan olen jättänyt viimeiseksi, on mahtava heinäturri että parempi jättää lomalle tehtäväksi ja varata jäätelöä palkinnoksi putsauksesta. Pihalle tehtiin pihasuunnitelma valmiiksi silloin kun vielä rakennettiin, kyllä osasi Renne valita sopivat pensaat, viihtyvät. Sen verran pitää uskoa ammattilaiseen että tekee ainakin alun suunnitelman pohjalta. Vuosien ja kokeiluhalun myötä on ollut mukava laajentaa hortonomikokeiluja myös muualle pihalle ja saada niitä oivalluksia itsekin.

Olohuoneen edustan penkki tehtiin myös ensimmäisenä kesänä, ainoa alkuperäinen kasvi on sammalleimu. Kahteen muuhun lohkoon oli suunniteltu  verikurjenpolvea ja tulikellukkaa. Ne mitään kasvaneet, uusin monesti ja aina kupsahtivat. Lopulta uskoin luonnon voimia ja vaihdoin uusiin lajeihin. Katolta kun tippuvat lumet päälle niin saavat olla pohjoispohjanmaalaista sitkasta sorttia jotta joka vuosi jaksavat aina uuden alun tehdä ja vihertyä. Näyttäis toimivan, nämä viime vuoden valinnat.

"savusauna"

Kontion varaamat terassilaudat loppuivat, osasimme odottaa koska teemme terassin laajempana kuin piirustuksissa. Saatiin kuitenkin riittävän pitkälle tehtyä ettei uusien lautojen ostamisella ole kiire, vaikka menisi syksyyn. Semmoinen sääntö on ilmeisesti olemassa että jos pudotusta terassilta on 50cm tai enemmän, se vaatii kaiteet. Kaidepuut kuuluivat pakettiin, nyt pitää syksyyn mennessä miettiä miten tuota jatketaan, tarvitaanko kaiteita ollenkaan.
Sauna on edennyt tuskaisen hitaasti talven ja kevään, kiitos eristämättömän rakenteen. Mitään ei ole voinut tehdä ennenkuin lämpö on noussut kymmeneen asteeseen. Pari viikkoa sitten aloitettiin seinien käsittelyllä. Viikonlopun aikana käsittelin Solmasterin epoksimaalilla lattiat yhteen kertaan, sanoivat rautakaupassa että luyjalevyn päällekin voi maalata, soittivat ihan toimittajelle asti ja varmistivat. Liimatiivistemassalla tiivistin seinälle nostelun lujalevyn ja hirren väliin jäävän raon. Tuo rakonen on vissiin se kaikkein lahoalttein. Ihan aluksi sain hyvän ehdotuksen pellittää lujalevyn yläosa, niin että pelti olisi upotettu koko matkaltaan hirsien väliseen rakoon, ja saunavedet liruneet sitä pitkin ohitse tuon rakosen.  Minusta se oli järkeenkäypä ja hyvä ehdotus, ammatilaiselta. Niinpä pyysin peltifirman käymään, ei ollut kuulemma hyvä idea, hankala, sanoi hän ja ehdotti liimatiivistemassaa. Minä olen vietävissä näissä rakennushommissa. En saanut peltiä joten ostin ehdotettua massaa. Purkin kyljessä luki -40 astetta-+80 astetta, lyhytaikaisesti 120 astetta. Eiköhän ne lämmöt noissa rajoissa pysy.
Joskus tuntuu että kaikki pitäisi itse osata, talonrakentajaksi alkaa niin ei tarvitsisi aina kyseenalaistaa. Ärsyttää välillä kun pitää monen mielipide kysyä ennenkuin valitsen miten ja millä teen. Sitten puntaroin niitä vastauksia, kun kaikki vielä sattuu olemaan erilaisia, ja tällä pienellä maalaisjärjellä yritän valita sen oikean tavan toimia. Se se vasta tympäseekin jos tuntuu että kaikkien ehdotukset on jotenkin huonoja, sitä odottaa vaan jotain valoa että hoksaisi mikä oikea. Saattaa tarkoittaa että kyseenalaistan... tai luulen että sitä mieltä on moni ollut joka on osallisena tavalla tai toisella ollut tässä projektissa. Rautakaupassakin minut ohjataan aina seuraavan myyjän luo, kerran vasta viides osasi jotenkin neuvoa, kysyin kuulemma hankalia. Pitäisi insinööriksi itsensä lukea niin ei tarvitsisi kysellä eikä kyseenalaistaa. Mutta suosittelen että olisi mustaa valkoisella paperilla, jos mietityttää, ihan vaan varalta. Niin minä aion sille yhdelle sähköpostivastaukselle tehdä, liittyen metallihormiin.

Lauantain hetkiä

Lamoherukka, vuorenkilpi

Idänvirpiangervo

Syreeni

Keltainen päivä

Vaakataso

Lauantainen tuulenpuuska pisti peltomullat vaakatasoon.

Kreetantulppaani

Iltakierros

Nousee nuppua nupun perään, jotta ehtisin kaikki varmasti nähdä niin pihakierrokset alkakoot. Tällä tontilla ei ole aitoja eikä näköesteitä joka suuntaan, naapurit saavat peltoplänttien takaa seurata iltanäytelmiä seuraavat kuukaudet. Joka ilta, kamera kädessä, kyykin, pysähtelen, piileskelen puskissa, suunnittelen, sipaisen välillä pensaan lehteä, tuoksutan kukkia, poimin rikkaruohoja välillä, seison keskellä pihaa pitkän tovin. Ei huolta, kaikki kunnossa, ideat vain kuplittelevat ja suunnittelumylly on käynnissä. Kyllä tämä tästä laantuu taas syksyllä.

Kannatti odottaa

Sohvalla voisi vaan makoilla ja katsella näitä, kolme kuukautta kesti kotiintulo:-)

Matkalta mukaan

Reissu Helsinkiin takana, olivat sortseissa ja sandaaleissa, ja tulppaanit kukkivat. Otamme etelää kiinni, ensimmäinen tulppaani kukassaan kotiin palatessa, ja muutama muukin. Reissusta tarttui ideoita, kiitos kamu, kokeilen:-)

Kellariruusu

Syyskuussa vein kellariin ruukuissaan äitienpäiväruusut ja muutaman yrttiruukun. Persiljan ja basilikan laitoin liian myöhään kesällä multaan, eivät ehtineet kasvaa, niinpä testasin kellarin tehon. En kastellut mitään ruukkua koko talvena, kellarin lämpötila laski varmaan nollaan viime talven pakkasilla, eikä ole lämmitintä joka lämmittäisi. Huhtikuun lopulla nostin ruukut kellarista. Sinnikäs ruusu nupussaan, basilikat ja persiljat vihreinä. Kuvittelin pihalla ensimmäisenä kukkivan siementäneet orvokit, mutta kellariruusu vei voiton.

Kauan eläköön talkoot:-)

 

 Ilmoitin miehelleni joskus keväällä että olen sopinut talkoot. Ei ilahtunut, ensin. Ei haluaisi vaivata muita, itse pitää osata ja jaksaa. Mutta kun ei osaa, eikä aina jaksakaan, kaksin isoin ja kaksin pienin käsin. Täällä me olemme, toinen toisiamme tukien ja auttaen, vuorotellen. Niin ajattelen, eilisenkin jälkeen. Oli tarkoitus että muutama tunti, ei kenenkään pidä uhrata arvokkaita vapaitaan kokonaisia päiviä. Kymmeneltä oli kaikki koossa ja kahden maissa lähtivät. Viimeinen tunti kului auringon lämmössä pihamaalla, noutopizzoja nauttien, kahvitellen ja pullitellen. Rupatellen, päivä oli loistava. Eläköön talkoot, kiitos kaikille, pyytäkää niin talkoillaan:-)