maanantai 25. huhtikuuta 2011

Puoli kuuta peipposesta

Pitkäperjantai







Monta ilonaihetta. Päivä alkoi kurkiauran ylilennolla, alppiruusut selvisivät talvesta, kellarin muurikin pysyi pystyssä. Pikakompostorit ovat täydessä höyryssä. Perinteinen suurtulva rajaojan varteen jäi tulematta. Trampoliini saatiin pystytettyä. Tupaurakka on pahasti kesken, talkoopäivä sovittu. Alapellolta katsottuna häivähdys pihasaunan tunnelmaa.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Sohvan saapuminen oli melkoinen operaatio. Ei mennyt asiakaspalvelu eikä viestinvälitys ihan nappiin. Sohva tuli apukuskittomalla kuljetuksella, ja minut tarvittiin apukantajaksi. Piti pidätellä ärsytystä kun ajoin puolen minuutin takia 50 km ja takaisin, kesken työpäivän, kun kantajaa ei tarvittukaan. Aukaisin vain autotallin oven ja kuski veti sohvalavan roclalla sisään. Mutta sohva on hyvä ja paikallaan.




Aurinkoinen viikonloppu takana. Lautaa laudan perään on ammuttu paikoilleen. Hetkeksi jo olimme keskeyttää koko homman kun tajusimme mikä työmaa on käsitellä terassin kattolaudat jälkikäteen. Onneksi eteni niin hyvin että siirsimme taka-alalle kaikki ikävät ajatukset, ja päätimme murehtia käsittelyä vasta joskus tulevaisuudessa. Mehuhetki työmaan auringossa oli lapsista hauskaa ja piste päivälle.
Huomasin olevani jo aivan fiiliksissä auringonpaisteesta, sen tietää siitä että kierrän pihaa ympäri moneen kertaan ja seuraan missä istutuksissa näkyy jo elämänalkua. Hollannista kesällä tuotujen tulpaanien sipulit olivat jo nousseet, ei tainnut olla hyvä juttu. Ihankuin olisivat nousseet jo syksyllä ja paleltuneet tai sitten nousseet lumen alla. Kunpa näkisin kukkivana.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Rantatien maisemat

Tein viime viikolla lyhyen mutkan entisiin lähimaisemiin. Olin taksissa matkalla lentokentältä Järvenpään keskustaan. Sydämessä läikähti lämpimästi kun Hyrylän keskusta jäi taakse ja silmien ohitse vilahti aivan liian nopeasti Järvenpääntien maisemat. Tuusulan rantatien kohdalla sydän melkein pysähtyi, olisi niin mieli tehnyt sanoa kuskille että ajaisi rantatien kautta, hitaasti, oikein hitaasti. Niihin maisemiin en väsy ikinä, voisin kävellä ja pyöräillä sitä tietä edestakaisin vaikka kokonaisen viikon. On niin paljon kaunista. Rakennuksia, pihoja, istutuksia, tunnelmia, mennyttä elämää.
Mutta en sanonut kuskille mitään, huokailin vain hiljaa ja yritin imeä siitä vierustien varrelta kaiken mitä ehdin niiden muutamien ohikiitävien minuuttien aikana.
Sellaisen samanlaisen tunnelman haluaisin omalle pihalleni, että voisin huokailla kaiket päivät kauneudesta, ilosta ja mielenrauhasta. Mutta sen on mahdotonta, ei Tuusulan Rantatien tunnelmaa voi kopioda. Mutta niitä pieniä hetkiä yritän napata.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vedenpaisumus

 Herättiin sunnuntaiaamuun kovaan tuuleen kuuden jälkeen. Verhoa raottamalla paljastui pieni ongelma, joka tulisi muuttamaan päivän suunnan. Neljä pressuilla suojattua puukasaa olivat keskellä tulvaa. Ihmeesti sitä herää yllättävissä tilanteissa. Minuutissa oli meillä molemmilla kontiot jaloissa. Alkoi lautojen siirto ja tulvan purku. Kolme tuntia huhkittiin, välissä kipaistiin puurolla. Kevät kuivaa, toivon ainakin, ja tuuli, niitä näillä lakeuksilla riittää. Tulvasta kun selvittiin, niin siirryttiin verkottamaan katon ylälapetta. Räystäänaluslaudat on seuraavana.
Kevään tulo tuo virtaa ja voimaa kummasti.



perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ennenaikainen

Sohva on melkein kotona, toimitus lyheni neljällä viikolla ja tulee ensi viikolla. Punaisen jo kovasti kärsineen nojatuolin vein uudelleen verhoiltavaksi. Tuvasta puuttuu vielä muutama lista. Laatan ja laminaatin välille olin ostanut eritasolistoja ja tavallisia listoja, ei käynyt mielessä että niiden yhdistäminen kulmissa on vaikeaa kun ovat profiililtaan erilaisia. Ei auta kuin ostaa muutama eritasolista lisää, on muuten työlästä katkoa metallisahalla. Eikö joku voisi keksiä leikkuria jolla ne saisi oikeaan kulmaan kivuttomasti leikattua, naps vain! Jalkalistat asennettiin ulkoseinille, takan sivuseinää lukuunottamatta. Makkaranpaistoillassa tytär onnistui kaatamaan limunsa juuri tuolle seinustalle, mukavasti valui punaiset herkkujuomat raosta laminaatin ja suojamuovin alle. Nopeat refleksit oli paikallaan, minuutissa oli riuhdottu parit jalkalistat ja metrin matka lattiaa. Ja eikun kuivattamaan. Mukavaa tämä rakentaminen. Pinnaa kasvattaa, tai ei kasvata sittenkään, volyymi lähtee yhtä nopeasti kuin aina ennenkin, ennenkuin kissaa ehtii kukaan sanoa. Mistä saisin lisää lempeyttä, eihän nämä raksahommat niin vakavia ole:)