Arska Aurinko

Kun tuota hommaa on kesäisin ihan kohtuudella, eikä oikein ole tahtonut selvitä ilman stressiäkään niistä. Aikaa saisi enemmän jäädä lasten kanssa touhuiluunkin. Miksihän perustelen... se on nyt siinä ja sillä selvä;-)
Että Arska tietäisi rajansa, valmisteltiin hiukan tuloa. Lyhyen lyhyeksi leikattuja käytäviä ja vihreää piuhaa, muutama tunti meni, lapsillekin löytyi sopivaa apuhommaa. Siinä se nyt on touhunnut alapihalla eilisestä ja näyttää oppineen pihan tavoille. Ja stressikin helpotti heti. Eilen käytiin isolla porukalla uimassa, koko ilta saunoen, syöden ja fiilistellen, kiitos naapurit seurasta. Aamulla vielä rullaluistelulenkki pojan kanssa, taukoa vaivaiset 9 vuotta ja hyvin meni. Suosittelen, näin alkutekijöiksi alapihan noin 2 000 neliötä, katsotaan lisätäänkö ensi kesänä yläpihaltakin nurmea Arskan syötäväksi.

Loman loppukiri

Rytökeskittymää on nyt katseltu kesästä 2005, ehkä olisi jo aika tehdä jotain, ja mikäs sen sopivampi aika touhuta kuin loman viimeiset päivät. Onpahan ainakin energiaa. Tosin, penkillä päiväkahvijätskejä syödessä, tuumasin että pitäisikö sittenkin vaihtaa sembrapensaiden paikkaa ja tehdä tilalle nuotio/muurikkapaikka. Mutta kun en keksinyt sembroille hyvää paikkaa, olkoot nyt sitten toistaiseksi tuossa. Vesiputki pitäisi vielä jotenkin maisemoida. Hmm...

Veden solinaa

Voi ihanuutta että sain hankittua veden tähän puutarhaan;-) Vaikkakin pienen mutta silti, niin mukava solina kuuluu pihatöitä tehdessä. Maahan upotetun vadin halkaisija on reilu 50 cm ja tilavuus 65l. Pumpun teho on 750l/h, ja suihkun korkeus on maksimissaan 40cm. Semmoinen sääntö on olemassa että vesiastian halkaisijan olisi hyvä olla tuplasti suihkun korkeuden verran ja se näyttää olevan hyvä ohje. Säädin vedentuloaukon puoleen väliin ja nyt suihkuava vesi laskeutuu kohtuudella astiaan, mutta ripsii vähän yli. Vettä saan näköjään silloin tällöin sen takia vähän lisätä. Kunhan nuo horsmat tuossa ympärillä vähän tuuheutuvat, ehkä ensi kesänä näyttää jo aika mukavalta;-)

Säilytyslaatikko tehtiin alunperin lasten pihaleluille, aika sujuvasti nappasin sen omaan käyttöön suodatinkankaille ja muille pikkuhässäköille. Puumaja on kärsinyt inflaation tänä kesänä, viime kesän ongelma oli kimalaisten pesä oviaukon vieressä paikassa jota ei päästy tuhoamaan. Jotenkin se jäi lapsilla päälle, ovat unohtaneet hyvän leikkipaikan ja rimpuilutelineet.

Maakellarin kiveys

Tyhjennys alkakoon. Muurarilta jäi talvella laastijauhetta vai mikä sen nimi nyt olikaan, kokeilen toimisiko se kellarin kivien sitomisessa. Kellarin oikeaan puoleen käytettiin s100 jauhetta useampi pussi ja siitä tehtiin maakosteaa betonia. Poran terän tilalle vaihdoin vispilän (ostin rautakaupasta), ja laastiämpäriin pohjalle hermokerros vettä, siihen päälle jauhetta ja vispilällä sekaisin.
Kellari edustan kiveys epäonnistui eka kerralla, jauhotin tuolla s100 jauheella kivien välit ja kastelin kastelukannulla päältä. Jauhe ei sitten kovettunut kuin pinnaltaan parin millin vahvuiseksi ja betonikerros on päältä nyt lähtenyt parin vuoden kuluessa. Viime vuonna edustan oikean puolen "lattian" tein uudelleen ja vähän oikeaoppisemmin, vasen puoli hoitukoon nyt.
Kellari on ihan kamalan tursakkeen näköinen, huh huh. Tarkoitus olisi  tehdä n. metrin korkuinen ja puolentoista metrin levyinen kiviaita joka tukee multakerrosta. Lisäksi kellarin edustanreunoille ylhäälle asti kivikuorrutuskaistale, saa nähdä miten se onnistuu. Harjateräksen sen vaatii kumminkin kivien ja laastin kaveriksi.

Maakellarin juurella on alppiruusuja jotka päällisin puolin selvisivät talvesta, mutta kukkineet eivät ollenkaan. Edeltävänä vuonna oli kyllä kukka-aiheet tulleet mutta ne eivät auenneet yhdessäkään pensaassa. Aika monta syytä voisi olla liian kuiva, tai liian pimeä. Tai talvi sitten kumminkin vei, mutta sitten se vei jo toisen kukinnan peräkkäin koska viime vuonnakaan ei kukkinut.Ympäristöpalvelulta tuli keväällä maa-aines purkit näytteenottoa varten valmiiksi, nappasin näytteen purkkiin. Toisen purkin otin marjamaalta herukkapensaiden juurelta, saavat nyt tutkia mikä mättää. Selviänkö ilman taimien vaihtoa. En jaksa enää saikata ja roikkua netissä etsimässä syitä, viime kesänä meni päivätolkulla aikaa kun yritin tihrustella kuvia ja vertailla oireita.

Asuntomessut

Oh dear, kipaisin päiväseltään junalla asuntomessuilla. Huokailututti ja välistä melkein itketytti, oli siellä muutamissa kodeissa niin mielettömän ihana tunnelma että oksat pois. Ihanat vesinäkymät, kiviaidat, tunnelmalliset terassit, istutukset. Muuttamatta täältä kodistani mihinkään, voisin hakea samaa tunnelmaa, kipaisemalla tuolla muutaman kilometrin päässä merenrannalla. Nappaisin pari hyvää merinäköalakuvaa, suurentamalla ne ikkunan kokoiseksi ja teippaamalla olohuoneen ikkunoihin, johan tulisi vesifiilistä, feikkiä, mutta silti;-)

Kuustoist euroo

Tästä se lähtee, suihkusysteemit, ämpäri on upotettu, kivipolku aluillaan, kasvejakin jo. Hyvässä vauhdissa vesiparatiisi. Totutellaan nyt ensin tyhjään ämpäriin. Katotaan sitten sitä rekvisiittaa.

Toisen kanssa synkkaa

Kaikkien kanssa ei vaan synkkaa

Joka vuosi jotain kiusaa, viisi vuotta on herukat ja karviaiset tuhottu, niin että tänä kesänä olevat kaksi melalahtea ovat ensimmäistä kokonaista kesäänsä meillä. Joku höttö on iskenyt näihinkin ja minä luovutan, vaikka vaihdan paikkaa, taimia, maata ja kärsivällisyyskerrointa niin aina se iskee jossain vaiheessa kesää. Tähän saakka on kärsitty pääosin karviaispistiäisestä, tänä vuonna se on jotain muuta osa lehdistä ruskettuu, osa marjoista näivettyy. Ja ketut, että tympäsee. Yhtenä vuonna lähetin kuvat kasperi.netin kautta arvioitavaksi, ja sain vastauksetkin, mutta taas uudet oireet.
Omenapuista on lähetetty mananmaille näiden seitsemän vuoden aikana 2, nyt pirjassa näyttää olevan sama tauti kuin melalahdessakin, lehdet alkaa ruskettumaan liian aikaisin. Vielä yksi viikko lomaa ja saman verran aikaa selvitellä mikä niitä vaivaa, eikö ne tykkää olla meillä...
Ensimmäistä kertaa kesäpikkusydän voi huonosti, kai nuo on kirvoja jotka villinneet perennat, mutta eivät ole onneksi tarttuneet vieressä oleviin tornionlaakson ruusuihin eikä hopeatäpläpeippiinkään.
Pikkusydämen kanssa samannäköisesti voi aivan eri puolella pihaa oleva komeamaksaruoho ja vieressään oleva muutama akileijan taimi. Hermostuksissani lapion kottikärryyn taimet ja kaadoin pihan perälle  metsän rajaan. Varret oli täynnä kirvoja ja jotain ihmeseittiä varren ympärillä. yäk yäk yäk

Kärpästen valtakunta

Tänään, niinkuin joka päivä tänä kesänä, on ollut tarjolla kärpästä eri muodoissaan. On kielenpäällä haudutettuna, ruokatorvessa mukavasti hapotettuna, korvakäytävässä paineistettuna. Kuka lähetti kärpäset? Ei niitä ole kertaakaan aikaisempina kesinä ole ollut tällaista määrää, määrä on ylimitoitettu, kiitos. Toivon viestin saavuttavan ne luonnonvoimien alullepanijat jotka kärpäsistä vastaavat.
Pihalla työskentely on melkoista hippatanssia. Olisin antanut muuten periksi jo ajat sitten, mutta kun naapurissa on kovempi tekemisen meininki, ne ei anna periksi kärpäsille eikä hyttysille. Kun näen pellon takaa lapion lentävät vielä iltakymmeneltä, ei auta kun mennä perässä omiin touhuihin. Mutta minä piipahdan, juoksen kärpäsiä puoli tuntia karkuun lapio kädessä ja kanttaan penkkejä. Kottikärryn sisällötkin kuskaan juosten pellonrajalle "avokompostiin". Naapureilla on ihmeellinen voima, tulee semmonen tsemppimieli. Hyvä niin. Tämä ei siis ollut pahalla, vaan pelkästään hyvällä, meillä on ihanat naapurit.
Eilen ja tänään olen venynyt kärpäsille ja pitänyt suuni tiukasti kiinni pihalla, on siinä sekin hyvä puoli ettei tule ylimääräisiä riemastuttua muulle perheelle. Mullat saatiin levitettyä traktorikuskin avulla, nyt on harattu, harattu, harattu ja asennettu nurmenrajauskivet sekä aloitettu kellarin vasemman puolen tyhjennys perennoista. Syyskuulla pitäisi olla kasveista putsattu niin voin jatkaa kellarin reunan kivimuurin tekemistä. Onneksi saan pihatuvan eteen uudelle istutusalueelle siirrettyä osan sujuvasti.
Huomenna on vapaapäivä, näitä pitää olla, ennenkuin loma loppuu.

Tuntien tärryytys

Olihan viikonloppu, sitä on itsensä äärirajoille ajanut monessa suhteessa. Lauantaina pidimme ansaitun vapaapäivän pihatöistä ja  istuimme kesäteatterissa ulkosalla vesisateessa. Sadetakit päällä ja muovipussit jalkojen suojana, oli kivaa mutta kyseli väliajalla motivaatiota. Onneksi meidät kaikki 25 katsojaa käytiin esityksen lopussa henkilökohtaisesti kättelemässä, kun oltiin niin sinnejä:)
Jottei totuus unohtuisi niin sunnuntaiaamuna jatkettiin, lapset uhkailtiin heti aamupalalla että tämä on sitten teidän näytön päivä, joka ikinen kivi ja turvake joka jyrsimen terien alta paljastuu pitää noukkia ylös. Uhkailu oli niin tehokas että jaksoivat ehkä puoli tuntia, sitten he molemmat häipyivät hiljaa takavasemmalle, ihankuin en olisi huomannut, olin vaan itsekin kyykkimisestä soosina etten jaksanut ulvoa perään. Urakan ollessa lopuillaan hain ipanat uuteen haasteeseen, saivat pestä sen tärymasinan. Pesivät, mutta pesivät paljon muutakin, lopulta koko porukka märkänä ja pienin meistä ilman rihman kiertämää seisoi pesuletku autuaana käsissään isojen kivien päällä, suihkutteli vettä kohti taivasta ja otti sen kaiken putoavan vastaan ilolla. Voi sitä ihmislasten riemua.
Onkohan kaikilla muillakin pihaihmisillä finanssikriisi keskellä parasta kesää. Minulla se näyttää olevan krooninen joka heinäkuu toistuva. Touko-kesäkuussa sitä silmät kiiluen kulkee puutarhamyymälöissä ostaa sitä sun tätä tarpeellista, niin että heinäkuussa on budjetti käytetty. Loppukesä pitää kuolavaluen kiertää kaikki pihapaheiden pesät, ei latin latia voi enää mennä. Ehkä sitten syyskuussa kun pilkkahinnalla myyvät voin harha-askeleita ottaa... ainakin valkotäpläimikkää ja mansikkamuovia. Tässä sitä mitataan ihmisen heikkoa luonnetta... tai vahvaa...miten sen nyt ottaa.

Ideat muuttuvat

Ensin oli mahtavaa kun sain puukehikot yrttimaalle. Yhtäkkiä se näyttikin aivan orvolta ja rähjäiseltä pottumaan päässä, ympärillään heinittynyt kahdenkymmenen eri rikkaruoholajikkeen outo pläntti. Sitten hokasin että, kun tontilta löytyy vielä jäämiä hiekkakasasta, sepelikasasta ja takan muuraustiilistä, teenkin kehikon ympärille siistin laattapolun ja hankin muutamia laattoja. Sen jälkeen elämä jotenkin vei ja huomasin että ideaa täytyi hiukan jalostaa ja että kaikki tiiletkin olisi hyvä käyttää. Maalla täytyy eletyn elämän näkyä, liika siloisuus ei ole uskottavaa. Tänään valmistui sekamelska, mutta jäi kesken kun pitää vielä kumminkin vähän laajentaa. Rautakaupasta vielä ihan muutama laatta niin yrttimaan ympäristö on valmis.
Kuplamuoveja puukehikon sisällä ei tarvitse nyt niin tarkkaan katsoa, oli vähän hassu idea, silloin tuntui ihan loogiselta;-)

Mökki on maalattu, melkein

Mökki on lopulta saatu pääosin maalattua. Seinät on käsitelty ensin värittömällä vesiliukoisella pohjusteella ja sen jälkeen porolla sävytetyllä valtilla yhteen kertaan. Oletan että väri tummenee kun ensi kesänä käsitellään toiseen kertaan. Terassin kattolautoja on  vielä käsittelemättä, samoin räystäslautoja, onneksi maali loppui niin voi keskittyä muihinkin tekemisiin taas. Tänään on patesavantteja ollut kaksin kappalein töissä. Keskellä ajorataa ollut sepelikasa, siirrätettiin terassin eteen. Kun terassilaudat ja runkopuutkin on loppu niin laajennus menee varmaan ensi kesälle, saa tuota talouspuoltakin talven ajan vähän säästettyä. Rajaus tehtiin lopulta 60cm rajauskivillä joita löytyi eräältä, aarteita täynnä, olevalta pihalta. Ne on muuten maksamatta. Huomenna täytyy hoitaa:) Ylimmän kuvan hyttyssavun koti on Kalajoelta Iso-Pahkalan pajasta.

Toukokuun lopulla.

Heinäkuun helteellä

Sikkolan kuulasmarja kirsikkapuu, piianangervo, töyhtöangervo, peurankello

kuunliljoja, loistojasmike "tähtisilmä"

Taustalla vasemmalla joku piisku, kultapallo, keskellä palavarakkaus, raunioyrtti, pikkunauhus, matalat rönsyansikka, poimulehti

palavarakkaus, raunioyrtti

punakoivuja

pilvikirsikka, norjanangervo, tyrni

mutaatio-orvokki

maksaruoho, akileija

Paluumatkalla

Paluumatkalla viikonloppureissusta, pitkän kaavan kautta.