Pienet ja hennot

Lintukirppufobia on saavuttanut sen verran kohtuulliset mittasuhteet että ensimmäistä kesäänsä viettäneiden pönttöjen puhdistusta on siirretty aina jollakin tekosyyllä. Tytön pöntössä asui kirjosieppo, pöntöstä löytyi soma pieni soppi yhdellä kuoriutumattomalla linnunmunalla. Pojan pönttöä puhdistaakseni piti ottaa esiin kaikki se rohkeus joka minusta löytyi. Oviaukon suulla on ollut niin paljon kirppuja että olin kohtuullisen varma muutamasta pienestä ja hennosta kuolemasta pöntössä. Avattiin pönttö hanskat varusteena, kun kattoluukku oli saatu pois, käskytin lapset kilometrin päähän, pelkäsin aivan mahdottomasti kirppujen leviämistä. Pöntössä oli sinitiaisen kaksi pientä ja hentoa kuollutta poikasta ja sadoittain kirppuja. Hävittämistoimenpide ampui ehkä vähän yli... pönttö nostettiin nopeasti ämpäriin, vein sen tontin rajalle parinsadan metrin päähän ja paukutin ylösalaisin kiveä vasten. Hautajaiset olivat aika karut, sinne ne jäi pitkin poikin pellon reunaa, kepakolla vielä loput muhat karistelin maahan. Pönttö jäi kenolleen kiveä vasten, ei ole minusta sitä enää kasaamaan ennen ensi kesää.