Jotain erilaista

Ihminen muuttuu, minäkin, vaikka luulin jo etten tavoistani pääse. Montaa mennyttä joulunaikaa olen odottanut vihreät mielessä, mieli on ollut malttamaton. Olen odottanut jouluaaton rauhaa, kun on saunottu ja syöty. Sitä hetkeä kun on aika käpertyä nojatuolin mutkaan viltin alle teemuki kädessä ja suklaat lähellä, edessä vino pino puutarhakirjoja ja aloittaa lukeminen niistä uusimmista ja unelmoida tulevasta kesästä. Tuo tunne antaa odottaa itseään, ehkä se tulee nyt sairastumisen myötä vähän myöhässä, ehkä vasta silloin aattoaamuna antaa merkkejään. Jos ne vihreät energiat  eivät olekaan vielä ihan kohdillaan, tuota luntakin niin paljon. On tässä vielä viikko aikaa, kevään uuden alun odotukseen. Entä jos ei tulekaan, mistä sitä kevään odotuksen ihanaa kuplivaa energiaa sitten saadaan.