Sohvan saapuminen oli melkoinen operaatio. Ei mennyt asiakaspalvelu eikä viestinvälitys ihan nappiin. Sohva tuli apukuskittomalla kuljetuksella, ja minut tarvittiin apukantajaksi. Piti pidätellä ärsytystä kun ajoin puolen minuutin takia 50 km ja takaisin, kesken työpäivän, kun kantajaa ei tarvittukaan. Aukaisin vain autotallin oven ja kuski veti sohvalavan roclalla sisään. Mutta sohva on hyvä ja paikallaan.
Aurinkoinen viikonloppu takana. Lautaa laudan perään on ammuttu paikoilleen. Hetkeksi jo olimme keskeyttää koko homman kun tajusimme mikä työmaa on käsitellä terassin kattolaudat jälkikäteen. Onneksi eteni niin hyvin että siirsimme taka-alalle kaikki ikävät ajatukset, ja päätimme murehtia käsittelyä vasta joskus tulevaisuudessa. Mehuhetki työmaan auringossa oli lapsista hauskaa ja piste päivälle.
Huomasin olevani jo aivan fiiliksissä auringonpaisteesta, sen tietää siitä että kierrän pihaa ympäri moneen kertaan ja seuraan missä istutuksissa näkyy jo elämänalkua. Hollannista kesällä tuotujen tulpaanien sipulit olivat jo nousseet, ei tainnut olla hyvä juttu. Ihankuin olisivat nousseet jo syksyllä ja paleltuneet tai sitten nousseet lumen alla. Kunpa näkisin kukkivana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää ajatuksiasi.