sunnuntai 30. elokuuta 2009

Terassilautojen käsittely


Olin kuvitellut meidän perheen aikuisia aika tarkoiksi ihmisiksi... Kesän alussa pähkäilin marketissa mitä varten siellä on niin paljon käsittelyaineita terassilaudoille kun kaikki laittaa kuitenkin kyllästettyä lautaa terasseihinsa ja nehän on ikuisia, luulin ainakin. Ihmettelin vaan miksi osa laudoista rakoilee tosi paljon eteläterassilla. Sitten pihaan astui heinäkuun alussa kivimies, joka ensi töikseen meinasi että jotain tartteis tehdä ja nopsaan. Laudat ruukataankin kuulema käsitellä.
Tälle kesälle ei ollutkaan vielä tarpeeksi hommia niin joudettiin vielä käsitellemään laudat iltapuhteina kun lapset nukkuivat.
Puhdistuspesun jälkeen ero laudoissa oli kuin yöllä ja päivällä. Ensin oli raha rököllään ja kaadettiin pullosta suoraan laudoille ja harjattiin varrellisella ulkoharjalla, tuli erikoispuhdasta. Pullosta riitti yllättäen vain pariin neliöön niin seuraavat pullot piti laimentaa ämpäriin.
Vaikein pala oli valita sävy millä käsitellä, Pinotex terasiöljy sävytettynä poro-värillä (tikkurilan kuultokartasta). Silmä alkaa jo tottua ja sopii hyvin laattoihinkin.


tiistai 25. elokuuta 2009

Maakellari alkaa olla valmis

Maakellarin maisemointi alkaa olla valmis, alppiruusut kukoistivat kesäkuussa, mustikat eivät edes kukkineet, niinkuin eivät ole kukkineet tavalliset metsämustikatkaan ainakaan viiteen vuoteen. Kolme vuotta sitten istutetuista kolmesta vuorimännystä yksi nauttii olostaan, kaksi siirsin toisaalle tontille koekentälle...akileijat, maksaruohot, vuorenkilvet, saniaiset, päivänliljat, jalopähkämöt, metsakurjenpolvi näyttävät olevan omalla paikallaan. Komeasinikuunliljalle rinneistutus näyttää olevan huono paikka liian kuivana. Kunhan tuosta "horsmat" rehevöityvät alkaa näyttää jo ihan hyvältä.
Kellaria olen maisemoinut vain sivuilta, taakse en ole kajonnut muutoinkuin kukan siemeniä heittelemällä ja siellähän ne pikkuhiljaa näyttävät valtaavan tilaa rikkaruohoilta.
Kellaria aletaan pikkuhiljaa täyttää perunoilla, porkkanaa saadaan varastoon alkusyksyä varten, ja kunhan nuo marjapensaat alkavat tuottaa kunnolla satoa on mehuillekin tila jo valmiina.

tiistai 18. elokuuta 2009

Pihasauna


Useamman vuoden mietintämyssyn ja sopimuksen jatkoajan jälkeen sunnuntai-iltana allekirjoitettiin paperit Kontion Kaisla-piharakennuksesta. Absolutely fabulous, nyt saadaan tuo etupihan rytökasa siistittyä. Tälle syksylle ennen pakkasia suunniteltiin vielä pohjatöiden (ehkä perustustenkin) tekoa ja hirsipaketti toimitetaan vuoden päästä syyskuussa. Kaisla-mallissa on tupa ja sauna erikseen, ei tule yövierailla tuvan puolella hehkuvan kuumat oltavat kun saunan tulisija ei ole seinän takana. Tiedoksi tulevat vieraat, saatte oman rauhan ja nukkua vaikka iltaan asti, eivät nämä aamunvirkut lapset herätä vielä kuuden maissa;-).
Rakennukseen tulee sähköt ja kantovesi, viemärin kanssa vielä pähkäillään, veto olisi kohtuu helppo, mutta onko järkeä kun vedenkulutus on kumminkin niin pientä, hyvin riittäisi joku sorakuoppasuodatuskin.
Kunnianosoituksena vanhalle samalta paikalta puretulle julmetulle heinäladolle, yritetään saada maastoutettua rakennus harmailla seinillä ja mustalla katolla. Kunhan saadaan rakennuspiirustukset päästään rakennusluvan hakuun. Jos joku sattumoisin käy Kontion sivuilla katsastamassa mallin, tulee tilaamaamme malliin kurkihirren kohdalle molemmille puolille +0,50m. Tuvan puolella ei tilantarvetta olisi ollut, mutta saunan puolella haluttiin tilaa enemmän puukiukaalle ja lauteille. Paikallinen piha-ammattilainen kävi viime viikolla katsastamassa paikan ja tuo ajatuksiaan syksyn aikana miten kannattaisi toiminnot järjestää jotta rakennus sulautuisi paremmin paikalleen ja saataisiin tuo pellon puolen alapihakin paremmin liitettyä tähän kokonaisuuteen. Meinasi muuten sivulauseessa että "usein on ongelmana että pihastaan innostuneet, innostuvat vähän liikaa eivätkä ehdi oikein sitten enää hoitaa koko pihaa". Siinä nyökyttelivät miehet että mopo tainnut karata käsistä. Viittasivatkohan tuolla minuun... Ei kai se auta kun alkaa rajoittaa, yhtään uutta istutusaluetta en enää tee, korkeintaan hallitusti täydennän...
Kuvasta näkyy että tulevan rakennuksen takana ennen peltoa on ollut melkoinen vattupöheikkö, karsinta on vauhdissa ja kariketta syntyy.

lauantai 8. elokuuta 2009

Ruusulaakso


Ei tuo nyt ihan ruusulaakso ole mutta kuulosti paremmalta, jotenkin utuisemmalta ja ammattilaisemmalta. Ajatuksenjuoksuni menee joskus niin nopsaan ja aidat ylittäen etten itsekään aina muista ne jutut menee. Mutta ajatus ruusuista sai alkunsa tosi kaukaa... ja kummallisen mutkan kautta.
Kaikki alkoi kuluneella viikolla kun armas mieheni toivoi minun tyhjentävän kariketynnyreitä jotta hän saisi niitä vapaiksi uusien risukasojen karikkeistamista varten, vai miksi sitä nyt kutsutaan. Nappasin tynnyrit ja sanoin että, hetkessä tehty paikka on jo valmiina, ja lähdin kasvimaalle. Kasvimaalla taas huomasin että kohopenkkien väliset polut täytyykin ensin putstata rikkaruohoista ennenkuin voin lisätä kariketta entisten päälle. Siinä siistiessä sain mahdottoman hyvän ajatuksen tehdäkin osa käytävistä laattakivistä, joita tontin kivikasoja läpikäymällä löytyisi varmasti kohtuu helposti, kuivalaastisäkit ja laastivispiläkin olivat valmiina varastossa... no eihän tynnyrit niin nopeasti tyhjentyneet kun oli tuota oheistoimintaa, kivikäytävää, maanpoiskärräystä, kivituhkan tilalle tuomista ja niitä kiviäkin piti etsiä. Ja mies huuteli välillä joko niitä tynnyreitä vapautuu!! Älä nyt hermostu tulossa on, kohtapuoliin...Kunhan tässä joutaa.
Lopulta sain tynnyrit tyhjennettyä ja laattakäytävääkin aloitettua, mutta sitten alkoi kyteä ajatus josko tuon ison männyn juurelle rikkaruohojen tilalle olisin istuttanut juhannusruusun. Ja tehnytkin tuosta ruskoliljojen ja sitä ympäröivästä alueesta hempukka-alueen, valkoista, vaaleanpunaista , rosaa, mutta sitten nuo liljat pitäisi siirtää. Aah menee taas isoksi jutuksi kun pienesti yritän jotain tehdä.
Miehellekin ehdin luvata (tai puoliksi) että vasta syyskuussa tulee seuraavan kerran menoja istutusten suhteen, silloin en vielä tiennyt että paikallisella taimistolla alkoi jo alemyynti. Ihan matalalla profiililla yritin tänään siellä piipahtaa, mielessä valkoiset hempukat. Taimilaatikon yritin maastouttaa varaston sivuseinälle.

maanantai 3. elokuuta 2009

Lomareissulta paluu


Viikon reissun jälkeen kotiin oli ihana tulla, mutta kahden viikon tekemättömyys pihalla näkyi. Pahimmillaan rikkaruohot rehottivat puolen metrin komeudessa ja ajattelin ettei tästä selviä ennen ensi kesää. Kun mieheltä ja lapsilta sain rauhan muutamaksi tunniksi, niin alkoi jo näkyä, ja uskalsi jo valokuvan ottaa. Kivituhkakasa vaan ei ollut löytänyt uutta kotia reissun aikana. Joku paikka olisi pakko löytyä jonkun kannon juurelta ennen elokuun loppua, muuten se saattaa alkaa käydä silmille tuossa keskellä pihaa. Käyttökohteita sille tulee löytymään...

Hatanpään arboretum


Heinäkuun lopulla kävin Hatanpään arboretumissa, ruusupuisto jäi mieleen huumaavine tuoksuineen ja upeinen ruusuineen. Minun pohjoisen tytön sydämen vei kuitenkin kivikkopuisto, sitä rinkiä olisin voinut kiertää vielä muutaman tunnin ajan, kamera lauloi kun yritin saada tunnelmaa tallennettua, mutta kuten kuvista näkyy eivät sykähdytä niin kovin. Tuo kivikkopuisto pitää kokea ja tuntea itse. Hätäsieluna en jaksaisi odottaa viittätoista vuotta jotta saan samanlaisen tunnelman kivikkotarhaani, jos joku tietää teholannoitteen jolla saadaan noihin kotipuihin ja kasveihin kasvupyrähdys, sen kertokoon. Ja miten joku on osannut yhdistellä kasvit juuri oikeaan paikkaan tuolla Hatanpäässä, kaikki olivat juuri siellä missä niiden kuuluikin olla, tunnelmaa vaikea kuvata. Käykää ihmiset tutustumassa.

Kerran heinäkuussa




Juuri ennen lomani alkua kukkivat nämä kaunokaiset, jotka ovat aiheuttaneet huolta ja murhetta puutarhan pidossa. Kaikille pitäisi löytyä fakta nimi, ei riitä että tämä tai tuo;-)
Kaksi ylintä maksaruohoa pitäisi olla taimiston mukaan kaukasian ja kamtsatkan -maksaruohot, mutta missä järjestyksessä kun ovat aivan samanlaiset (paitsi toinen aloittaa kukintansa himpun aiemmin). Kirjassakin sanotaan että kaukasialainen olisi valkokukkainen.
Alimmaisen valkoisen kukan henkilöllisyyttä on metsästetty ihan pääkaupungissamme asti, on kierretty siirtolapuutarhaa, Marketan puistoa Espoossa ja Hatanpään puistoa Tampereella eikä mistään löydy vastaavaa, mutta kun kukinto on palavanrakkauden kanssa samanlainen olen ristinyt sen valkoiseksi palavaksi rakkaudeksi, koska niitäkin kuulemma on. Kiitos Anu viime kesän taimilahjoituksesta, lahjoitit keräilyharvinaisuuden;-)