keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kello kahden aurinko ja kompostin kuolema




Meillä kierrätetään, kaikki, jo vuosia. Tuttavat pyörittelevät päätään tämän perheen ekologisen innostuksen edessä. Pahvit, kartongit, paperit, lasit, metallit, ongelmajätteet, tekstiilit, kompostoituvat, jätekuljetus on hakenut sekajätteen kahdentoista viikon välein. Vuosisäästö on melkoinen. Mutta nyt napsahti karrelle tänä talvena suunnitelma, jätekuljetuksen piti aikaistaa hakua 5 viikolla. Roska-astia on ääriään myöten täynnä, joka kolo on täytetty. Kaikki johtuu kompostista. Toissa syksynä hankittiin toinenkin lämpökompostori kun yhteen ei neljän hengen talouden jätteet mahtuneet talvikauden aikana, ja tiukkaa teki välistä muulloinkin. Viime syksy meni tolskatessa takkatuvan kanssa ettei ehtinyt keskittyä kunnolla kompostien tyhjennyksiin talven varalle. Yleensä ollaan tyhjennetty 2/3  ja jätetty pohjalle sopiva käynnistyssatsi uudelle sadolle.
Lämpökompostorit on huiput, mutta miten sattuu käytettäessä ei niistä saa täysiä tehoja irti. Meillä on kokeiltu ja testattu kantapään kautta toimivuus läpi vuoden. Yhtenä vuonna pysyi lämpötila plussalla koko vuoden, muuten on tahtonut lopulta jäätyä. Suurimmat virheet on tehty kuivikkeiden kanssa, jos niitä ei käytä tarpeeksi, niin leviää kammo haju keskellä kesää naapurustoon. Yhtenä talvena yritin herätellä henkiin kippailemalla kompostin syövereihin kiehuvaa vettä ämpäritolkulla, ei mennyt sekään testi ihan nappiin. Jäätyi sitten sekin vesi ja komposti oli keväällä kuin mutalällylätäkkö, tyhjennysaukosta valui vettä viikkotolkulla kun kevät tuli ja alkoi sulattaa. Tänä vuonna on ollut umpi täysi, ja kun kerta kiellon päälle on vielä yhden satsin perunankuoria vienyt niin kansikaan ei tahdo mennä kiinni ja on pämähtänyt pakkaselle koko biolan. Jos viitsisi, kevätauringon alkaessa kunnolla porottaa kuukauden tai kahden päästä, ja siirtäisi lootat aurinkoon, alkaisi sulaminen kunnolla ja saisi eka tyhjennyksen sitten syksyn tehdä jo toukokuun lopulla.

Yhtenä vuonna oli energiaa vaikka muille jakaa. Kaivoin kasvimaalle pitkän kuopan n. 2m*50cm, pohjalle kanaverkkoa, päälle kompostia ja kuoriketta,  sen päälle multaa reilusti kohopenkiksi. Kanaverkon reunojen päälle ladoin kivet, ylijäämä kattotiilen palasia vielä kivien viereen. Kesäkuun alussa istutin kurkun siemeniä suoraan maalle ja harso päälle. Voi sitä kurkkujen määrää syksyllä, tuli huippusato. Muina vuosina ei kurkkuenergiaa olekaan sitten ollut niin paljoa. Lähinnä pyöritellyt siemeniä kädessä ja jahkaillut milloin laittaisin, elokuussa todennut että myöhäistä on istuttaa, todella myöhäistä. Ja siirtänyt seuraavaan kesään.

Kesäisin meillä on linnunpöntöt, kirjosiepolle ja tiaisille. Talvella on mielikuvitus laukannut puolikasta laukkaa ja oksista on roikkunut keskeneräisyyksiä... tänä vuonna tuli pohjanoteeraus... muovinen aluslautanen johon kiinnitetään muovinen alusruukku ja ruukkuun tipuille syötävää. Ei käynyt mielessä että lumi peittää tipujen einekset. Netti on aika mainio paikkaa tutustua tuotteisiin, tilasin tipulinnan. Nyt se odottelee ehkä ensi talvea koska tipulinna kuuluu kiinnittää kepin nokkaan joka istutetaan maahan. Routa on vähintään metrissä, ei uppoa kepit eikä lumi kannattele vaikka sitä paljon onkin. Paljaalle maalle en uskalla laittaa, olisi se liian  helppo saalis lähiseudun kissoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit jättää ajatuksiasi.