Vaalean unelman urakka. Sitä löytää itsestään lisää uusia puolia urakan edetessä. Marraskuinen remppamies sai puhelun jossa pyysin muutaman neliön laatoitusta. Miehellä oli kiire. Luottamus oli suuri kun tunti puhelinsoitosta hän kävi tuomassa laatoitusvehkeet lainaan, ja ihan omasta ehdotuksestaan. Itse en olisi taitoihini luottanut. Viikonloppuna opettelin laatoituksen salat, viimeisille laatoille sain miehenikin kaveriksi. Tänä viikonloppuna oli vuorossa laminaattien asennus. Sekin sujui, mutta mieluusti jätän jatkossa muille. Tuvan takka lämmitettiin juuri, paistettiin makkarat ja nyt lämpiää päärakennuksen sauna. Pihasauna odotelkoot kesää. Takkatuvan takan hormin olin jo luullut kuivuneen kunnolla, kun pitkiin aikoihin ei ole takan pelti valskannut. Takkaa lämmittäessä kuului tiptip ja ylemmästä takkapellistä valui uudelle lattialle ruskeaa nestettä. vähään aikaan ei ole niin kiire ollutkaan..
Onneksi olin ollut yli-innokas ja tuonut kaappeihin saunapyyhkeet, kesää varten, hetkeä aiemmin. Löytyi käyttöä. Sen verran piti analysoida että selvisi ruskean kökköveden johtuvan piipun metallihatun sisäpinnalle kertyneen jään sulamisvesistä, kun se nokeentunutta piippua pitkin laskeutuu kohti äiti maata. Lattialistat oli asentamatta, laminaatti sai nopeasti kyytiä parin kerroksen matkalta. Pitää huomenna muurarin kanssa jutella, mitä olisi tehtävissä. Henkisesti valmistaudun että joudun laatoittamaan vielä pienen pätkän, tulkoot ruskeus mieluummin laatalle kuin laminaatille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää ajatuksiasi.