perjantai 5. elokuuta 2011

Tauteja ja sitkaita

Tähän kesään mennessä pihan asukeista vain marjapensaat ja omppupuut ovat saaneet tuta höttiäisten armeijan. Kuluvana kesänä tosi moni höttis on tehnyt pesänsä tontille. Isotöyhtöangervoja on istutettu neljä, yhdessä niistä viime kesänä muutamat lehdet jotenkin näivettyi ja mustui, mutta en löytänyt yhtään ahdistavaa elukkaa niistä. Tänä vuonna pensaista nousi vain yksi, muut kupsahti, tuollain vaan, hyvästejä eivät viime kesänä jättäneet, mistä sen nyt tietää mikä niillä mätti. Kaiken piti olla meidän välillä ihan ok. Eilen huomasin että alapellon koivuangervotkin ovat jotenkin oudot, toinen pensaista melkein kuollut, kuivat lehdet ja ihme seittihöttöä pitkin pensasta. Toisessakin pensaassa vähän alkua. Guuggeli on ihme keksintö, kirvojen lisäksi kasveja vissiin vaivaa punkki tai joku semmonen, ne tekee kuulemma seittiä. Mäntysuopaa, toluu ei mitään löytynyt kaapista, menee ensi viikolle ennenkuin pääsen käsiksi höttiäisiin. Onkohan mun pihassa jäljellä kohta enää mitään... Millaisiin ansoihin ne höttiäiset menisi, jos yön värkkäilis pikku kuoppia niille...
Tää toinen ei oo höttiäinen mutta höttiäiseen verrattava, ahdistusmäärältään siis. Peltokorte ei oo ikänä tullut aiemmin pihalle, en ole edes tiennyt sellaisesta mitään, ennenkuin tänä kesänä. Pihatuvan ympärillä, rajaojaa reunustaa pihlajat ja mökinangervot ja peltokortteet. Jostain ojan penkereeltä levisivät. Niillä on ihan tautiset juuret, vaikka puolen metrin (melkein) syvyydeltä kaivat juuret pois, niin se ei kortetta paljoa hetkauta, iskee vastaiskun ja päättää nousta oikein voimalla. Kun löytäis jonkun maanpeitekasvin joka päihittäis kortteen niin ostaisin syksyllä alemyynnistä tuon ojanvarren täyteen niitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit jättää ajatuksiasi.