sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kaunotar

Ensi kertaa meidän pihalla tämä kaunotar. Samaan aikaan tämän kesän ensimmäinen suruvaippa liihotteli ohi ja muistutti surun sumusta joka pitkään kulki rinnallani, erityisesti menneen kevään ja kesän. Rakas ystäväni menehtyi sairauteensa kesälomallani, onneksi on puutarha jonne saan ikävääni purettua. Hautavihkoon valitsin valkoisia ruusuja, niitä tahdon vielä pihalleni muistoksi pitkästä ystävyydestä. Surusta huolimatta elämä on kaunis, niinkuin neitoperhokin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit jättää ajatuksiasi.