Ilmoitin miehelleni joskus keväällä että olen sopinut talkoot. Ei ilahtunut, ensin. Ei haluaisi vaivata muita, itse pitää osata ja jaksaa. Mutta kun ei osaa, eikä aina jaksakaan, kaksin isoin ja kaksin pienin käsin. Täällä me olemme, toinen toisiamme tukien ja auttaen, vuorotellen. Niin ajattelen, eilisenkin jälkeen. Oli tarkoitus että muutama tunti, ei kenenkään pidä uhrata arvokkaita vapaitaan kokonaisia päiviä. Kymmeneltä oli kaikki koossa ja kahden maissa lähtivät. Viimeinen tunti kului auringon lämmössä pihamaalla, noutopizzoja nauttien, kahvitellen ja pullitellen. Rupatellen, päivä oli loistava. Eläköön talkoot, kiitos kaikille, pyytäkää niin talkoillaan:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää ajatuksiasi.