Muutimme tänne marraskuussa 2004. Kauan sitten, kesällä 2005, päätin että istutan ensin rajaojan pensaat, niiden kasvu mittaansa ottaa eniten aikaa. Nyt lännenheisiangervon latvat hipovat naisen päätä, ja norjanangervot ovat tuuheat ja reilun metriset. Kolmesta istutetusta pilvikirsikasta yksi piti uusia, ja kun en siihen viimeiseen istutettuun jaksanut kiinnittää huomiota muutamaan vuoteen, vasta viime kesänä huomasin että kasvoikin pituutensa leveyteen, jotenkin kummasti vääntynyt vaakatasoon. Nyt on sitten pilvikirsikan suoristajat olleet töissä syksystä saakka, läpi pitkän pakkastalven. Kyllä minä vielä vaakakasvun selätän.
Tyrnejä istutettiin kuusi, 2+4, tuo 2 menetti kaverinsa joten heitä on 1+4. Tuo 1 jota en koskaan muista kumpi se nyt oli, plussa vai nuoli ympyrässä, mies vai nainen, hede- vai emipensas. Kumminkin se 1 on kaikkein pienin pensas, ehkä 50 cm, mutta nytkin täynnänsä ruskeita niitä jotain jonka nimeä en sitäkään muista. Epätoivoista, joku muistisääntö pitäisi löytää noihin pensaan sukupuoliin. Ja marjojakin tullut joka vuosi jonkun verran, hilloketta teen. Piikit on tympeät, jossain lehdessä kerran luki että fiksut katkoo leikkureilla ne piikit, eivätpä häiritse. Eläkkeellä voisin ehtiä kokeilla. Parina viime vuotena on tavoitteena ollut putsata kahden pensaan aluset, piikkien takia ei niin kiva homma. Kuvassa lähimmäisen pensaan olen jättänyt viimeiseksi, on mahtava heinäturri että parempi jättää lomalle tehtäväksi ja varata jäätelöä palkinnoksi putsauksesta. Pihalle tehtiin pihasuunnitelma valmiiksi silloin kun vielä rakennettiin, kyllä osasi Renne valita sopivat pensaat, viihtyvät. Sen verran pitää uskoa ammattilaiseen että tekee ainakin alun suunnitelman pohjalta. Vuosien ja kokeiluhalun myötä on ollut mukava laajentaa hortonomikokeiluja myös muualle pihalle ja saada niitä oivalluksia itsekin.
Olohuoneen edustan penkki tehtiin myös ensimmäisenä kesänä, ainoa alkuperäinen kasvi on sammalleimu. Kahteen muuhun lohkoon oli suunniteltu verikurjenpolvea ja tulikellukkaa. Ne mitään kasvaneet, uusin monesti ja aina kupsahtivat. Lopulta uskoin luonnon voimia ja vaihdoin uusiin lajeihin. Katolta kun tippuvat lumet päälle niin saavat olla pohjoispohjanmaalaista sitkasta sorttia jotta joka vuosi jaksavat aina uuden alun tehdä ja vihertyä. Näyttäis toimivan, nämä viime vuoden valinnat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää ajatuksiasi.