Tuntien tärryytys

Olihan viikonloppu, sitä on itsensä äärirajoille ajanut monessa suhteessa. Lauantaina pidimme ansaitun vapaapäivän pihatöistä ja  istuimme kesäteatterissa ulkosalla vesisateessa. Sadetakit päällä ja muovipussit jalkojen suojana, oli kivaa mutta kyseli väliajalla motivaatiota. Onneksi meidät kaikki 25 katsojaa käytiin esityksen lopussa henkilökohtaisesti kättelemässä, kun oltiin niin sinnejä:)
Jottei totuus unohtuisi niin sunnuntaiaamuna jatkettiin, lapset uhkailtiin heti aamupalalla että tämä on sitten teidän näytön päivä, joka ikinen kivi ja turvake joka jyrsimen terien alta paljastuu pitää noukkia ylös. Uhkailu oli niin tehokas että jaksoivat ehkä puoli tuntia, sitten he molemmat häipyivät hiljaa takavasemmalle, ihankuin en olisi huomannut, olin vaan itsekin kyykkimisestä soosina etten jaksanut ulvoa perään. Urakan ollessa lopuillaan hain ipanat uuteen haasteeseen, saivat pestä sen tärymasinan. Pesivät, mutta pesivät paljon muutakin, lopulta koko porukka märkänä ja pienin meistä ilman rihman kiertämää seisoi pesuletku autuaana käsissään isojen kivien päällä, suihkutteli vettä kohti taivasta ja otti sen kaiken putoavan vastaan ilolla. Voi sitä ihmislasten riemua.
Onkohan kaikilla muillakin pihaihmisillä finanssikriisi keskellä parasta kesää. Minulla se näyttää olevan krooninen joka heinäkuu toistuva. Touko-kesäkuussa sitä silmät kiiluen kulkee puutarhamyymälöissä ostaa sitä sun tätä tarpeellista, niin että heinäkuussa on budjetti käytetty. Loppukesä pitää kuolavaluen kiertää kaikki pihapaheiden pesät, ei latin latia voi enää mennä. Ehkä sitten syyskuussa kun pilkkahinnalla myyvät voin harha-askeleita ottaa... ainakin valkotäpläimikkää ja mansikkamuovia. Tässä sitä mitataan ihmisen heikkoa luonnetta... tai vahvaa...miten sen nyt ottaa.