Puumajan talvi

Talvi tuli ja puumajan jättityynyt otettiin sisälämpöön, ovella ollu tervetulokukka vietiin kellariin ja portaat rakennettiin. Talvi voi tulla talven leikkeineen.

Lumipitsiä

Lumipitsiä punahatun ja torniolaakson ruusun pinnalla.

Pienet ja hennot

Lintukirppufobia on saavuttanut sen verran kohtuulliset mittasuhteet että ensimmäistä kesäänsä viettäneiden pönttöjen puhdistusta on siirretty aina jollakin tekosyyllä. Tytön pöntössä asui kirjosieppo, pöntöstä löytyi soma pieni soppi yhdellä kuoriutumattomalla linnunmunalla. Pojan pönttöä puhdistaakseni piti ottaa esiin kaikki se rohkeus joka minusta löytyi. Oviaukon suulla on ollut niin paljon kirppuja että olin kohtuullisen varma muutamasta pienestä ja hennosta kuolemasta pöntössä. Avattiin pönttö hanskat varusteena, kun kattoluukku oli saatu pois, käskytin lapset kilometrin päähän, pelkäsin aivan mahdottomasti kirppujen leviämistä. Pöntössä oli sinitiaisen kaksi pientä ja hentoa kuollutta poikasta ja sadoittain kirppuja. Hävittämistoimenpide ampui ehkä vähän yli... pönttö nostettiin nopeasti ämpäriin, vein sen tontin rajalle parinsadan metrin päähän ja paukutin ylösalaisin kiveä vasten. Hautajaiset olivat aika karut, sinne ne jäi pitkin poikin pellon reunaa, kepakolla vielä loput muhat karistelin maahan. Pönttö jäi kenolleen kiveä vasten, ei ole minusta sitä enää kasaamaan ennen ensi kesää.

Lumivalkea

Tänä aamuna maassa oli lumi valkea. Asiaankuuluvasti lumilapiot, kolat ja liukuri kaivettiin naftaliinista ja lapset tekivät mäen, joka jäi jokseenkin matalaksi jotta olisi voitu testata sen vauhtitehoa.

Vahtikissa lokakuun portailla

Pensashanhikki "lovely pink"

On monta kertaa pitänyt jo mainita mutta nyt vasta muistan. Pensashanhikki "lovely pink" istutettu kesällä 2008 kaksin kappalein ja selvisivät ensimmäisestä talvestaan vyöhykkeellä V ja näin hienolla kukinnoillaan ihastuttavat vielä lokakuun alussa. Perennapenkki on pellon laidalla, tuulet puhaltavat ja aurinko paistaa eteläpihalla lähes koko päivän. Menestyy täälläkin, kolmosvyöhykkeen suosituksesta poiketen.

Syksyn kiireitä

Muutaman kuukauden mittainen hoitovapaa päättyy tämän viikon lopussa, kerrankin sain ajan kanssa tehdä pihahommia. Heinäkuun lopulta asti joka päivä vähän jotain, lastenhoidon ja kotitöiden lomassa. Ongelma on vain siinä että kun odotan sitä kuningasajatusta miten jonkun jutun hoidan, ehtii kärsivällisyys kadota välillä ja alan touhuamaan vailla selkeää suunnitelmaa ja toivon että unelma-ajatus tupsahtaa jostain. Niin kävi menneenäkin kesänä useamman kerran, ja aina ne tekemiset johonkin johtivat, osa onnistui jopa hyvinkin. Tämän syksyn viimeinen touhuhetki oli kadottaa kasvimaa ja tehdä jotain mukavan näköistä tilalle. Minun on vain mahdottoman vaikea suunnitella jos pohjalla on jo jotain, pitäisi aina aloittaa tyhjältä pöydältä niin ajatukset surraisivat luovemmin. Kasvimaa kadotettiin siirtämällä rajakivet kasoihin ja kääntämällä maat muutamaksi isoksi kasaksi, kun kiviä on kohtalaisen runsaasti jo tällä puolen tonttia, piti niille keksiä uutta paikkaa jostain läheltä. Perennapenkkien loppuviimeistely jää ensi kevääseen, jospa talven aikana saisin jonkun hyvän idean kuinka jatkaa...Alimpana kuvana lähtötilanne viikon takaa.

Kiitos S&T jämälaatoista, niille löytyi lopulta hyvä paikka nurmikon rajalle.