Heinäkuun lopulla kävin Hatanpään arboretumissa, ruusupuisto jäi mieleen huumaavine tuoksuineen ja upeinen ruusuineen. Minun pohjoisen tytön sydämen vei kuitenkin kivikkopuisto, sitä rinkiä olisin voinut kiertää vielä muutaman tunnin ajan, kamera lauloi kun yritin saada tunnelmaa tallennettua, mutta kuten kuvista näkyy eivät sykähdytä niin kovin. Tuo kivikkopuisto pitää kokea ja tuntea itse. Hätäsieluna en jaksaisi odottaa viittätoista vuotta jotta saan samanlaisen tunnelman kivikkotarhaani, jos joku tietää teholannoitteen jolla saadaan noihin kotipuihin ja kasveihin kasvupyrähdys, sen kertokoon. Ja miten joku on osannut yhdistellä kasvit juuri oikeaan paikkaan tuolla Hatanpäässä, kaikki olivat juuri siellä missä niiden kuuluikin olla, tunnelmaa vaikea kuvata. Käykää ihmiset tutustumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää ajatuksiasi.